Lelujen lumoa 50-vuoden ajalta

Evi Söderlund ja Jorma Söderlund aloittivat lelujen keräilyn jo 1960-luvulla. Haaveena oli löytää tilat antiikkiliikkeelle, jossa vanhat lelut pääsisivät myös esille. Vuonna 1974 Evi alkoi pyörittämään Jokikadun varrella sijaitsevassa Porvoon Linnassa antiikkiliikettä. Antiikkiliikkeen takahuoneesta löytyi tilat myös pienelle nukkemuseolle, joka oli avoinna kaikille liikkeessä kävijöille. Vuonna 1975 Evi perheineen osti viereisen kiinteistön Jokikatu 14:sta. Puurakennuksessa sijainneen lihakaupan kylmähuoneesta kunnostettiin tilat Lelumuseolle ja antiikkikauppa sai omat tilat päärakennuksen alakerran kivijalkamyymälästä. Lelumuseo on pysynyt siitä saakka nykyisellä paikallaan. Tänä vuonna Lelumuseo juhlii 50-vuotista taivaltaan.

Mikä leluissa ja niiden keräilyssä on inspiroinut nämä vuodet?

Keräilyn tuoma ilo perustuu siihen, että lelussa on jotain hienoa tai se herättää ihmiselle muistoja. Jorma kertoo, että lelujen maailma on oma maailmansa, se tunne pitää saada. Lelumuseossa on vuosien aikana koettu paljon hienoja ja tunteikkaita hetkiä. Erilaiset leluihin liittyvät tarinat ja nostalgia mitä lelut tuovat inspiroi Jormaa. Lelujen historiasta on vuosien aikana kertynyttä tietoa. Jorman äiti Evi oli aikanaan Suomen parhaimpia lelutuntijoita. 

Museon valokuva-arkistoista löytyy vanhoja valokuvia Jorman lapsuudesta. Valokuvassa seisoo kolme pientä poikaa. Jorma on valokuvassa keskellä leluauto kädessään. Kuvan helikopteri ja leluauto olivat molemmat hänen lelujansa. Lelut ovat aikanaan rikkoutunut vauhdikkaissa leikeissä, mutta vastaavanlainen helikopteri löytyy nykyään museon kokoelmista.

"Aikanaan oli hienoa, kun oli edes yksi lelu."

Jorman lapsuudessa usein merimiehet toivat leluja tuliaisiksi ulkomailta, leluja saatettiin tuoda esimerkiksi Saksasta ja Englannista. Jorman isäpuoli oli merimies ja suurin osa isäpuolen tuomista leluista meni lelukauppoihin myyntiin. Tuliaisiksi jäi kuitenkin aina yksittäinen lelu, joka toi paljon iloa. Tänä päivänä leluihin liittyvä ilmiö on erilainen, eikä hittileluja enää synny kuin hetkellisesti. Lapsilla on kuitenkin edelleen kestosuosikkeja, esimerkiksi autot ja lentokoneet innostavat yhä leikkijöitä.

Suomessa on toiminut aikanaan eri lelutehtaita, nykyään vähemmän. Suurin osa museon lelukokoelmista on kerätty Suomesta, mutta pääosin lelut ovat valmistettu ulkomailla. Puu ja pelti ovat aikanaan olleet suosittuja lelujen materiaaleja. 1970-luvun jälkeen muovi yleistyi lelujen valmistusmateriaalina, nykyään se on yleinen lelujen materiaali. Tänä päivänä käsityönä tehtyjä leluja saatetaan myydä vielä vaikkapa käsityötoreilla.

Museon kahdessa kerroksessa on valtava kokoelma eri aikakausien leluja. Hyllyillä on esillä vanhoja klassikkoleluja. Jorma kertoo, että muun muassa työnnettävä hyrrä ja vedettävä lasten reki ovat sellaisia leluja, jotka herättävät usein muistelua ja näitä leluja keräillään. Enää tällaisia leluja ei kuitenkaan löydy kauppojen hyllyiltä, niillä ei samanlailla leikitä enää kuten ennen. Lelujen keräily on suosittu harrastus ja vanhojen lelujen keräilijöitä on tänä päivänä paljon. Toisen vanha lelu voi olla toiselle oikea aarre.

Lelumuseossa pääsee tutustumaan vanhoihin leluihin ja nukkeihin ja niiden historiaan 1800-luvulta asti ja herättämään nostalgian henkiin lapsuusajan leikkeihin.

Teksti: Minna P.